Tämä blogi poistuisi varmasti näkyvistä heti, kun joku yrittäjyyden puolestapuhuva järjestösetä tai -täti iskisi siihen silmänsä. Itsekin mietin aika pitkän tovin, kirjoittaako vai eikö kirjoita, mutta päädyin sitten oikeudenmukaisuuden nimissä kirjoittamaan. Oikeudenmukaisuuden??? No, kuten blogin nimi jo viittaa, en ole puhumassa yrittäjyyden puolesta 110 -lasissa, tai värväämässä jokaista kynnelle kykenevää “ah niin ihanaan ja palkitsevaan” yrittäjyyden maailmaan. En, en ja en. En toki myöskään kirjoita pelkästään negatiivisessa sävyssä asiasta, koska niin yrittäjyydessä kuin kaikessa muussakin on aina kaksi puolta; se musta, kirottu puolensa ja vastaavasti pinkki, “life is fantastic” -puolensa. OIkeudenmukaisuuden nimissä kirjoitan kuitenkin siksi, että joka tuutista tulee mainosta, kurssikutsua, seminaaria ja ties mitä, jossa houkutellaan ryhtymään yrittäjäksi, mutta kuinka usein puhutaan niistä muista kuin positiivista puolista?
Olen itse akateemisesti koulutettu, -entinen ja nykyinen yrittäjä. Kaiketi yksi siitä kohderyhmästä, ketä kipeästi haluttaisiin houkutella yrittäjiksi, mutta jossa ryhmässä innokkuus on näihin päiviin saakka ollut varsin nihkeää. No, en yhtään nihkeyttä ihmettele. Jo yksin raha määrittelee aika paljon. Omalla kohdallani raha tarkoitti luopumista noin 4500€:n kuukausipalkasta (vakituinen työsuhde), johon vastineeksi sain muutaman sata euroa starttirahaa ja lisäksi noin 65t€ velkaa, -omavelkaisella takauksella (mitäs muutakaan…vaikka osakeyhtiö kyseessä olikin). Aika houkuttelevaa, eikö? Vaihtaisitko sinä yrittäjyyteen? En minäkään, jos olisin ollut yrittäjyyden yliopiston käynyt silloin, kun päätöstäni tein.
Yrittäjäksi haluavat ovat kaiketi ihan oma ihmistyyppinsä, - ripaus hulluutta, uhkarohkeutta, itsetuhoisuutta ja ihailtavaa rohkeutta ja uskallusta. Ei kai tuota edellistä esimerkkiäkään voi millään muulla tavoin selittää? Ei varmasti ole kenellekään jäänyt epäselväksi, että maamme tarvitsee näitä “uhkarohkeita hulluja”, jotta näkisimme taloudellisesti turvatumman tulevaisuuden. Jostakin kumman syystä maastamme vain tuo joukko riittävässä laajuudessaan puuttuu ja sen eteen valtion virkamiehet ja järjestökenttä tekevät posket punaisena töitä.
Tulen tässä blogissa kirjoittamaan niin omia yrittäjyydenaikaisia päiväkirjamerkintöjäni, ajatuksia yrittäjyydestä, neuvoja ja varoituksen sanoja niistä sudenkuopista, joihin yrittäjä saattaa langeta, sekä ennen kaikkea kuvaamaan yrittäjänä elettyä elämääni. Olen myös kirjoittanut kasapäin runoja yrittäjyydestä ja yrittäjyyden herättämistä tuntemuksistani, joita lisäilen tekstien väliin aina toisinaan.
Toivotan sinut tervetulleeksi seuraamaan blogiani - ajatuksenvirtaa yrittäjyydestä, sen haasteista ja mahdollisuuksista.